Kissojen sydänsairaudet
Sydänsairaudet ovat melko yleisiä erityisesti vanhemmilla eläimillä, mutta niitä voi esiintyä myös nuorilla yksilöillä ja pennuilla. Sydänsairauksiin liittyy usein sydämen sivuääni, minkä takia sydämen tarkempaa tutkimista suositellaan, vaikka eläin olisikin oireeton.

Mistä tunnistaa kissan sydänsairauden?
Sydänsairaudet eivät aina aiheuta selkeitä oireita, varsinkaan varhaisessa vaiheessa. Tämän vuoksi, jos sydänvikaa epäillään, on suositeltavaa tarkistaa sydämen tilanne ultraäänellä. Ultraäänitutkimus on turvallinen ja tehokas tapa arvioida sydämen rakennetta ja toimintaa ja löytää mahdollinen sydänsairaus jo varhaisessa vaiheessa.
Pennuilla sydänsairaus on useimmiten synnynnäinen kehityshäiriö, johon voi liittyä sydämen sivuääni – tämä voi olla ensimmäinen löydös, joka herättää epäilyn sairaudesta.
Sydämen vajaatoiminnassa sydänlääkityksillä pyritään auttamaan sydämen toimintaa ja helpottamaan eläimen oireita, vaikka itse sydänsairaus ei olekaan parannettavissa.
Sydänsairauksien diagnostiikka
Sydänsairautta epäillään yleensä joko tyypillisten oireiden vuoksi, tai kun sydämen kuuntelussa on todettu sivuääni tai rytmihäiriö. Muita yleistutkimuksessa olevia löydöksiä voivat olla esimerkiksi sinertävät limakalvot, yskä tai nopeutunut tai vaikeutunut hengitys tai poikkeava pulssi.
Sydänsairauden diagnoosi tehdään aina sydämen ultraäänitutkimuksella. Ultraäänitutkimuksessa nähdään sydämen rakenteet ja voidaan selvittää sen toimintaa. Tutkimuksen perusteella päätetään potilaan mahdollinen lääkitystarve ja pyritään arvioimaan sairauden ennustetta.
Ultraäänitutkimuksen lisäksi tehdään usein sydämen sähkökäyrätutkimus eli EKG ja voidaan ottaa verikokeita muiden sydämeen vaikuttavien sairauksien varalta.
Röntgenkuvauksella voidaan todeta sydämen laajentuminen tai nesteen kertyminen keuhkoihin, keuhkopussiin tai sydänpussiin.

Kissojen synnynnäiset sydänsairaudet
Eläimillä esiintyy monenlaisia synnynnäisiä sydämen kehityshäiriöitä. Synnynnäiset sydänsairaudet voivat vaihdella vakavuudeltaan ja oireiltaan, sekä vaikuttaa eläimen elämänlaatuun ja elinajan pituuteen.
Tavallisimpia sydämen kehityshäiriöitä ovat eteisen ja kammioiden väliseinän aukot, aortan ja keuhkovaltimon ahtaumat, avoin valtimokäytävä eli PDA ja läppien kehityshäiriöt. PDA on hyvä ennusteinen kehityshäiriö, koska sen voi korjata kirurgisesti.
Kissan sydänsairauden oireita
Kissat ovat hyviä piilottamaan sairauden oireita. Kissalla sydänsairaudessa ei yleensä esiinny yskää sydämen vajaatoiminnasta huolimatta. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivän kissan oire on tavallisimmin hengitysnopeuden nouseminen ja voimakkaampi hengitystapa. Joskus kissa voi myös hengittää suu auki tai näyttää läähättävän.
Myös laihtuminen ja huonontunut ruokahalu tai kissan vetäytyminen voivat olla merkkejä sydänsairaudesta. Sydänsairauksiin liittyy usein sydämen sivuääni, mistä johtuen sydämen tarkempaa tutkimista suositellaan, vaikka eläin olisikin oireeton.
Sydänlääkityksillä pyritään ehkäisemään oireita, auttamaan sydämen toimintaa ja helpottamaan oireilevan eläimen vointia, vaikka itse sydänsairaus ei olekaan parannettavissa.

Kissojen yleisin sydänsairaus on sydänlihaksen paksuuntumasairaus eli hypertrofinen kardiomyopatia (HCM)
Sairautta esiintyy kaikenikäisillä kissoilla ja joillakin kissaroduilla sen tiedetään olevan perinnöllinen. Perinnöllisenä HCM ilmenee jo nuorella iällä, kun muuten sairautta todetaan eniten vanhemmilla kissoilla.
Sairaudessa vasemman kammion sydänlihas paksuuntuu ja jäykistyy, sydämen kammio ahtautuu, eikä sydänlihas toimi enää normaalisti. Sairauden edetessä vasen eteinen voi alkaa laajentua, sydämeen tulla rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoiminnan seurauksena nestettä alkaa kertyä. Kissoilla neste kertyy sydämen vajaatoiminnassa yleensä keuhkopussiin, minkä seurauksena hengitys vaikeutuu.
Sydämen vajaatoimintaa sairastavat kissat voivat vaikuttaa pitkään oireettomilta, koska kissat ovat hyviä piilottamaan sairauksiaan. Kissan hengitystavan muuttuminen ja hengitysnopeuden nousu tai suu auki hengittäminen, voivat olla merkkejä sydämen vajaatoiminnasta ja nesteenkertymisestä.
HCM sairastavilla kissoilla on riski veritulppien muodostumiselle ja liikkeelle lähtiessään veritulppa voi aiheuttaa äkilliset oireet. Tyypillisesti veritulppa tukkii takajalan valtimon, jolloin kissa voi yhtäkkiä halvaantua takapäästään, alkaa ontumaan ja takajalan verenkierron estyessä jalat voivat tuntua viileiltä.
Täydellinen valtimon tukos on kivulias, jolloin kissa voi yrittää purra jalkaansa ja parkuu äänekkäästi. Valtimotukosten hoidon ennuste on valitettavasti usein huono ja sydänsairaus pitkällä, jolloin eutanasia on armollinen hoitovaihtoehto.
Hypertrofisen kardiomyopatian hoitoon käytetään lääkkeitä, mutta niillä ei voida parantaa sairautta, vaan pyritään ehkäisemään tai helpottamaan oireita.