Panosteiitti on itses­tään rajoit­tu­va luun ytimen tuleh­dus, jonka taus­ta­syy­tä ei vielä­kään tiede­tä. Panosteiitista puhu­taan myös koirien kasvu­ki­pu­na.

Panosteiittia esiin­tyy eniten nuoril­la, nopeas­ti kasva­vil­la suuri- tai jätti­ro­tui­sil­la koiril­la, mutta sitä voi esiin­tyä myös pienem­mil­lä roduil­la, kuten kääpiös­naut­se­reil­la ja skot­lan­nin­ter­rie­reil­lä. Tietyt rodut ovat erityi­sen alttii­ta saamaan panos­teii­tin. Näitä rotu­ja ovat mm. saksan­pai­men­koi­ra, mastif­fi, bernin­pai­men­koi­ra, labra­do­rin­nou­ta­ja, ameri­kancoc­kers­pa­nie­li ja aire­da­len­ter­rie­ri.

Mikä on panosteiitti?

Panosteiitti on kivu­lias luun tuleh­dus­ti­la, jossa rasvai­seen luuyti­meen tulee ”aukko­ja” ja veri­suo­ni­tus luuyti­mes­sä lisään­tyy. Lisäksi veri­suo­niin aiheu­tuu jostain syys­tä veren­tun­gos­ta, ja paine luuyti­mes­sä kasvaa. Luun sisäi­sen paineen kasva­mi­nen sekä luukal­von kipu­re­sep­to­rei­den akti­voi­tu­mi­sen epäil­lään olevan kivun syynä. Alla olevaa syytä ei tiede­tä, mutta gene­tiik­ka, stres­si, infek­tio, meta­bo­lia ja autoim­muu­ni­kom­po­nent­ti voivat olla osal­li­si­na. Geneettisen alttiu­den puoles­ta puhuu se, että saksan­pai­men­koi­ril­la panos­teiit­tia esiin­tyy muita rotu­ja enem­män.

ei panosteiittia ja Panosteiitti vej

Vasemmalla rönt­gen­ku­va koiran tervees­tä etuja­las­ta.
Jos koiral­la on panos­teiit­ti, rönt­gen­ku­vis­sa nähdään (oikean­puo­lei­nen kuva) luun tihey­den lisään­ty­mi­nen valkoi­si­na ”pilvi­nä” luun sisäl­lä.

Panosteiitin oireet

Oireet alka­vat usein äkil­li­ses­ti, ilman taus­tal­la olevaa trau­maa, eikä lepo helpo­ta oirei­ta. Panosteiittia esiin­tyy yleen­sä nuoril­la, nopeas­ti kasva­vil­la koiril­la. Tyypillisin ikä oirei­den alkaes­sa on 5–12 kuukaut­ta, mutta panos­teiit­ti voi tulla jopa 2 kuukau­den ikäi­sel­le pennul­le.

Joidenkin tutki­mus­ten mukaan panos­teiit­tia esiin­tyy urok­sil­la jopa neljä kertaa enem­män kuin nartuil­la.

Tyypillisiä oirei­ta ovat jalkaa vaih­ta­va ontu­ma sekä kipu pitkien luiden tunnus­te­lus­sa. Oireet voivat vaih­del­la lieväs­tä ontu­mas­ta liik­ku­mis­ky­vyt­tö­myy­teen. Ontuma voi alkaa akuu­tis­ti, eikä taus­tal­la ole ontu­mis­ta selit­tä­vää trau­maa. Oireet etuja­lois­sa ovat ylei­sem­piä kuin taka­ja­lois­sa: ylei­sim­min oirei­le­via luita ovat kyynär- ja värt­ti­nä­luu, olka­luu sekä reisi- ja sääri­luu harvem­min. Panosteiitti voi kuiten­kin olla useas­sa luus­sa yhtä aikaa.

Lisäksi ruoka­ha­lu voi heike­tä ja koira voi olla apaat­ti­nen. Oireet voivat helpot­taa itses­tään yhdes­sä jalas­sa ja ikään kuin siir­tyä seuraa­vaan jalkaan.

Kuinka panosteiitti diagnosoidaan?

Huolellinen yleis­tut­ki­mus ja ontu­ma­tut­ki­mus ovat tärkei­tä, jotta muut orto­pe­di­set sairau­det (kuten kyynär­ni­ve­len kasvu­häi­riöt, hypert­ro­fi­nen osteo­dy­stro­fia, osteo­kondroo­si tai lonk­ka­ni­vel­dyspla­sia) voidaan pois­sul­kea.

Panosteiitin alku­vai­hees­sa rönt­gen­ku­vat voivat olla täysin normaa­lit, tai lisään­ty­nyt­tä tiiviyt­tä voi olla hieman luun ravin­ne­ka­na­van ympä­ril­lä (tätä nähdään harvem­min). Muutokset rönt­gen­ku­vis­sa voivat näkyä päivien pääs­tä oirei­den alka­mi­ses­ta, joten huolel­li­nen ontu­ma­tut­ki­mus on senkin vuok­si ensiar­voi­sen tärkeä. Seuraavassa vaihees­sa rönt­gen­ku­vis­sa nähdään luuyti­mes­sä lisään­ty­nyt­tä tiiviyt­tä, joka voi olla paikoit­tais­ta, kuin ”peuka­lon painu­mia”. Joskus voidaan havai­ta myös uudis­luu­muo­dos­tus­ta luun pinnal­la. Muutokset häviä­vät 4–6 viikon kulut­tua.

Röntgenkuvien muutok­sil­la ja oirei­den vaka­vuu­del­la ei ole havait­tu yhte­ne­väi­syyt­tä, joten oireet voivat olla hyvin­kin voimak­kaat, vaik­ka rönt­gen­ku­vien löydök­set ovat lievät, tai toisin­päin.

Panosteiitin hoito 

Panosteiitin ajatel­laan olevan itses­tään rajoit­tu­va sairaus. Koira voi kuiten­kin olla hyvin kipeä, joten kipu­lää­ke ja lepo ovat usein tarpeen alus­sa.

Ennuste

Oireet kestä­vät kahdes­ta viiteen viik­koon. Panosteiitti voi uusia koiran nuoruusiän, loppuen viimeis­tään kahden vuoden iässä. Panosteiitilla ei tyypil­li­ses­ti ole pitkä­ai­kais­vai­ku­tuk­sia.