Kissojen allergiset sairaudet jaetaan atooppiseen syndroomaan ja kirppuallergiaan. Näiden lisäksi kissoilla esiintyy yliherkkyyttä hyönteisten pistoille, Suomessa lähinnä kesäisin hyttysille. Muualla maailmassa kirppuallergia on kissojen tavallisin allerginen sairaus mutta Suomessa tavataan eniten atooppista syndroomaa sairastavia kissoja, koska meillä ei juurikaan ole kissa- eikä koirakirppuja.
Allergiset oireet ovat melko tavallinen syy tuoda kissa eläinlääkäriin. Atooppiseen syndroomaan kuuluu ympäristöallergia, astma ja ruoka-aineallergia, joista ympäristöallergia ja ruoka-aineallergia aiheuttavat atooppista ihottumaa.
OIREET
Atooppisen ihottuman oireet johtuvat yleensä kutinasta. Ruoka-aineallergia voi aiheuttaa myös ruoansulatuskanavan oireita kuten ripulia ja oksentelua. Kutiseva kissa nuolee, puree ja raapii ihoa, mikä aiheuttaa karvanlähtöä. Tyypilliset karvanlähtöpaikat ovat mahanalus ja raajat. Jos iho lisäksi vaurioituu, voidaan nähdä eosinofiilisiä plakkeja eli ihon punoitusta ja paksuuntumista, mikä on atopialle tyypillinen tulehdusreaktio. Myös suun limakalvoilla ja huulissa voidaan nähdä eosinofiilisia granuloomia eli tulehdusmuutoksia.
Pään ja kaulan raapiminen aiheuttaa rupista ihottumaa poskiin, ohimoille ja kaulaan. Oireita voidaan nähdä myös korvien seudulla mutta atopiasta johtuva ulkokorvan tulehdus on kissalla harvinainen. Kissan korvaongelmat johtuvatkin usein muista syistä, toisin kuin koirilla, joilla allerginen ulkokorvan tulehdus on tavallista.
DIAGNOOSI
Atooppinen syndrooma on kliininen diagnoosi eli diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin. Omistajalta saadut tiedot oireiden alkamisajankohdasta, mahdollisista hoitokokeiluista ja vasteesta lääkityksiin sekä kissan elintavoista ovat tärkeä osa tutkimusta.
Kissa oireilee myös muita sairauksia lisääntyneellä nuolemisella. Esimerkiksi vatsanalueen nuoleminen voi johtua kutinan lisäksi virtsatie- tai suolistosairaudesta, anaalirauhasongelmista tai kivusta jossain muualla elimistössä. Myös stressi voi lisätä nuolemiskäytöstä ja myös pahentaa atopian oireita.
Muut kutinan aiheuttajat, kuten ulkoloiset ja sienitulehdus, pyritään sulkemaan pois ihonäytteillä ja sieniviljelyllä. Jos lisääntyneen nuolemisen epäillään johtuvan muusta kuin kutinasta, saatetaan tarvita muitakin tutkimuksia, kuten ortopedista tutkimusta, pissanäytteen tutkimista tai suoliston alueen ultraäänitutkimusta. Tarvittavia tutkimuksia pyritään rajaamaan tarkentavien kysymysten ja mahdollisten muiden oireiden perusteella. Joskus voidaan päätyä lääkekokeiluun esimerkiksi kipulääkkeellä. Jos taustalla epäillään stressiä, vaatii hoito myös ympäristön muokkausta ja tarvittaessa lääkitystä käytösterapian tukena.
Ruoka-aineallergian osuutta voidaan selvittää eliminaatiodieetillä, jolloin kissalle valitaan sellainen ruoka, jossa on joko hydrolysoitu proteiinilähde tai kissalle täysin uusi proteiini- ja hiilihydraattilähde. Eliminaatiodieettiä joudutaan usein jatkamaan ainakin kahdeksan viikon ajan, minkä takia on tärkeää, että kissalla on useita eri dieettivaihtoehtoja sen toteuttamiseen.
Kissoilta voidaan myös tutkia atopian aiheuttajia verinäytteestä tai ihotesteillä. Negatiivinen testitulos ei kuitenkaan sulje pois atopiaa ja terveellä kissalla voi olla myös positiivisia tuloksia. Positiivinen tulos voi kuitenkin tukea diagnoosia. Atopiatestejä tehdään silloin, kun halutaan suunnitella mahdollista siedätyshoitoa.
HOITO
Hoidon tavoitteena on akuuttien tulehduslehahdusten välttäminen ja hoito sekä kutinan vähentäminen. Allergeenien määrää iholla voidaan vähentää pesuilla ja ihon suojamuuria herkistymistä vastaan voidaan parantaa esimerkiksi välttämättömillä rasvahappovalmisteilla. Hoito on yleensä elinikäistä.
Lehahduksia aiheuttavia allergeeneja vältetään, jos se on mahdollista. Oireita pahentavat ruoka-aineet jätetään pois ruokavaliosta. Ympäristöperäisten allergeenien välttäminen kokonaan on kuitenkin yleensä mahdotonta. Joillain kissoilla voidaan kokeilla siedätyshoitoa ympäristöperäisille allergeeneille mutta siedätys toimii harvoin ainoana hoitona. Vaste onnistuneelle siedätykselle nähdään noin vuodessa ja suurin osa tarvitsee siedätyspistoksia loppuikänsä ajan.
Paikallishoidot ja turkkiin sekä iholle jätettävät vaahdot ja voiteet soveltuvat kissoille huonommin kuin koirille kissojen pesemiskäyttäytymisen takia. Ongelma-alueiden puhdistus antiseptisilla liinoilla sekä nopeasti haihtuvat suihkeet toimivat paremmin. Jos kissa antaa pestä itseään, voi kosteuttavilla shampoopesuilla vähentää allergeenien määrää iholla ja parantaa ihon suojamuuria.
Kutinaa ja tulehdusta voidaan vähentää jatkuvalla lääkityksellä suun kautta. Jos oireilu on lievää tai kausittaista, voidaan keskittyä parantamaan ihon suojamuuria ja hoitamaan akuutit lehahdukset tarvittaessa. Tavoitteena on hyvä elämänlaatu mahdollisimman vähäisillä sivuvaikutuksilla, joita joillain lääkityksillä saattaa olla.
Lääkitysten lisäksi kaikki atooppiset kissat voivat hyötyä suun kautta tai iholle käytettävistä rasvahappovalmisteista ja välttämättömiä rasvahappoja on myös lisätty valmiiksi tiettyihin erikoisruokiin.
Ympäristöperäinen stressi voi pahentaa kutinaa ja atopiaoireita ja kutina taas lisätä kissan kokemaa stressiä. Ympäristön muokkaus ja sopiva rauhoittaminen sekä kissan luonteesta riippuen tarvittaessa aktivoinnin lisääminen voi tasoittaa oireilua.
Sopiva hoito mietitään yhdessä omistajan kanssa ottaen kissan oireet ja persoonallisuus huomioon. Monet kissat tottuvat lääkityksiin ja paikallishoitoihin lempeällä koulutuksella ja pienellä kekseliäisyydellä. Tavoitteena on, että pitkäaikaisen hoitosuunnitelman avulla atooppisen kissan elämänlaatu on hyvä ja lemmikki käy hoitavan eläinlääkärin vastaanotolla pari kertaa vuodessa lääkityksen seurannassa ja päivittämässä hoitosuunnitelmaa.


