Koiran atopia

Atopia tai atoop­pi­nen ihot­tu­ma on koirien ylei­sin aller­gi­nen sairaus Suomessa. Atopia tarkoit­taa perin­nöl­lis­tä, kuti­se­vaa ihon tuleh­dus­sai­raut­ta. Atooppisella koiral­la on geneet­ti­nen taipu­mus herkis­tyä ympä­ris­tön aller­gee­neil­le, kuten varas­to- ja pöly­pun­keil­le, siite­pö­lyil­le, eläin­ten hilseel­le tai homeil­le. Atopia puhke­aa yleen­sä 6 kk – 3 vuoden iässä ja yli seit­se­män­vuo­tiail­la sen puhkea­mi­nen on harvi­nais­ta. Monet lyhyt­kuo­noi­set rodut, terrie­rit, nouta­jat ja spanie­lit ovat erityi­sen alttii­ta atopial­le. Joidenkin tutki­mus­ten mukaan jopa kymme­nen prosent­tia koiris­ta sairas­taa atopi­aa.

OIREET

Atooppisen koiran ihon immuu­ni­jär­jes­tel­mä ei toimi normaa­lis­ti ja ihon muodos­ta­ma suoja­muu­ri ulkoi­sia ärsyk­kei­tä vastaan on heiken­ty­nyt. Häiriintyneen puolus­tus­me­ka­nis­min takia ihon normaa­lifloo­raan kuulu­vat hiivat ja baktee­rit lisään­ty­vät ihol­la taval­lis­ta nopeam­min ja pahen­ta­vat ihotu­leh­dus­ta. Heikentyneen suoja­muu­rin takia ympä­ris­tön aller­gee­nit pääse­vät helpom­min elimis­töön ihon kaut­ta ja aiheut­ta­vat herkis­ty­mi­sen kaut­ta kuti­naa ja tuleh­dus­ta.

Kutina lisää ihon raapi­mis­ta ja nuole­mis­ta, mikä pahen­taa tuleh­dus­ta. Krooninen ihotu­leh­dus ja pitkit­ty­nyt raapi­mi­nen sekä esimer­kik­si tassu­jen nuole­mi­nen johtaa vähi­tel­len ihon paksuun­tu­mi­seen ja tummu­mi­seen, mikä vaikeut­taa paikal­lis­hoi­toa ja voi johtaa pysy­viin ihomuu­tok­siin.

Tyypillisesti atopias­sa oirei­le­vat tassut, huulet, nivusa­lue ja taipeet sekä perä­pään ja silmien ympä­rys. Myös korva­käy­tä­vän sisä­puo­li on ihoe­pi­tee­liä, minkä takia atopia altis­taa ulko­kor­van tuleh­duk­sil­le. Oireiden esiin­ty­mi­ses­sä on kuiten­kin rotu­koh­tais­ta vaih­te­lua. Lyhytkuonoisilla roduil­la, kuten bokse­reil­la ja rans­kan­bul­do­geil­la on muita rotu­ja tyypil­li­sem­min oirei­ta kuonon ja naaman alueel­la, saksan­pai­men­koi­ril­la taas oirei­lee tyypil­li­ses­ti maha­na­lus ja nivusa­lue ja länsiy­lä­maan­ter­rie­ril­lä tava­taan muita rotu­ja enem­män yleis­ty­nyt­tä, myös selän alueel­le leviä­vää ihotu­leh­dus­ta.

Atopiaan voi liit­tyä myös ylähen­gi­tys­tie­oi­rei­ta, kuten sierain­vuo­toa ja aivas­te­lua sekä silmän side­kal­von tuleh­dus­ta, mutta nämä oireet ovat selväs­ti harvi­nai­sem­pia kuin ihmis­ten aller­gias­sa.

Oireet voivat aluk­si olla kausi­luon­toi­sia ja aaltoi­le­via mutta niiden esiin­ty­mi­nen voi muut­tua iän myötä. Kosteus, kuten sade­ke­lit ja uimi­nen voivat pahen­taa oirei­ta. Myös stres­si ja hormo­naa­li­set muutok­set voivat pahen­taa oirei­ta ja aiheut­taa akuut­te­ja tuleh­dus­le­hah­duk­sia.

DIAGNOOSI

Atopia on klii­ni­nen diag­noo­si eli se perus­tuu tyypil­li­siin oirei­siin ja taudin­kul­kuun. Omistajalta saadut esitie­dot, kuten aiem­mat hoito­ko­kei­lut ja vaste niihin ja esimer­kik­si kuti­na­päi­vä­kir­jan pito autta­vat diag­noo­siin pääse­mi­ses­sä.

Diagnoosia tarken­ne­taan sulke­mal­la pois muut kuti­nan aiheut­ta­jat, kuten lois­tar­tun­nat. Lisäksi selvi­te­tään syto­lo­gi­sin näyt­tein ihon ja korvien mikro­bi­tu­leh­duk­set ja hoide­taan ne tarvit­taes­sa. Verinäytteestä tehtä­vil­lä aller­gia­tes­teil­lä pyri­tään selvit­tä­mään oirei­ta aiheut­ta­vat aller­gee­nit mutta myös terveet koirat voivat saada testeis­sä posi­tii­vi­sia tulok­sia. Koirille voidaan tehdä myös ihotes­te­jä mutta tätä rajoit­taa testeis­sä käytet­tä­vien aller­gee­nien saata­vuus ja hinta. Testejä ei käyte­tä atopian vahvis­ta­mi­seen mutta ne voivat tukea diag­noo­sia. Allergiatestejä tehdään silloin, kun suun­ni­tel­laan mahdol­lis­ta siedä­tys­tä atopian hoitoon.

Atooppista ihotu­leh­dus­ta ei voi oirei­den perus­teel­la erot­taa ruoka-aineal­ler­gias­ta. Lisäksi osal­la atoop­pi­sis­ta koiris­ta on myös ruoka-aineal­ler­gia. Ruoka-aineal­ler­gi­aa voidaan selvit­tää elimi­naa­tio­diee­til­lä, joka suun­ni­tel­laan yksi­löl­li­ses­ti joka poti­laal­le erik­seen. Tätä varten asiak­kaal­ta pyyde­tään usein ruoka­päi­vä­kir­ja koiran annet­ta­vis­ta ruois­ta. Eliminaatiodieetti on tärke­ää varsin­kin silloin, kun iho-oireet ovat jatku­via eivät­kä kausi­luon­tei­sia.

HOITO

Atopian hoito on yleen­sä elini­käis­tä. Hoito perus­tuu aller­gee­nien vält­tä­mi­seen mahdol­li­suuk­sien mukaan, kuti­nan ja tuleh­duk­sen hillit­se­mi­seen sekä ihon suoja­muu­rin ja hygie­nian paran­ta­mi­seen. Joillekin koiril­le voidaan myös suun­ni­tel­la siedä­tys­hoi­to, jolloin oireis­ta on mahdol­lis­ta paran­tua koko­naan. Suurin osa siedä­tys­tä saavis­ta koiris­ta tarvit­see kuiten­kin elini­käis­tä hoitoa ja siedä­tys­tä käyte­tään muiden hoito­jen rinnal­la.

Allergeenien vält­tä­mi­nen on usein vaike­aa tai mahdo­ton­ta. Allergeenien määrää ihol­la voidaan vähen­tää sham­poo­pe­suin. Varasto- ja jauho­punk­ke­ja esiin­tyy jopa enem­män ympä­ris­tös­sä kuin kuiva­ruois­sa, joten nappu­loi­den vält­tä­mi­ses­tä ei ole juuri­kaan apua. Huonepölypunkkeja on Suomessa vain vähän. Koiran pedin pesu yli 60 astees­sa ja huolel­li­nen imuroin­ti voi auttaa hieman. Jos koiral­la on myös ruoka-aineal­ler­gia, välte­tään oirei­ta pahen­ta­via ruoka-ainei­ta.

Kutinaa ja tuleh­dus­ta voidaan hilli­tä usein eri keinoin. Atopian hoito sekä ihmi­sil­lä että eläi­mil­lä on kehit­ty­nyt viime vuosi­na nopeas­ti ja isol­le osal­le poti­lais­ta voidaan suun­ni­tel­la turval­li­nen hoito, jolla oireet pysy­vät kuris­sa ja elämän­laa­tu hyvä­nä. Kutinaa voidaan hoitaa suun kaut­ta anne­ta­vil­la table­teil­la tai kerran kuukau­des­sa tai tarpeen mukaan annet­ta­val­la pistos­hoi­dol­la. Lisäksi voidaan käyt­tää kuti­naa hillit­se­viä suih­kei­ta ja voitei­ta kohden­ne­tus­ti ongel­ma-alueil­le, kuten tassui­hin ja korviin.

Koiralle suun­ni­tel­laan usein ennal­taeh­käi­se­vä hoito ja sen lisäk­si toinen hoito akuut­tei­hin lehah­duk­siin eli oirei­den pahe­ne­mis­vai­hee­seen.

Ihon suoja­muu­ria voidaan paran­taa lisää­mäl­lä ihon kosteu­tus­ta suih­kein ja kosteut­ta­vin sham­poo­pe­suin. Lisäksi vält­tä­mät­tö­mien rasva­ha­pot voivat paran­ta­vat ihon läpäi­se­vyy­ses­tet­tä ja vähen­tää kuti­naa. Rasvahappoja voidaan antaa suun kaut­ta tai niskaan laitet­ta­vi­na vale­liu­ok­si­na. Moniin aller­gi­sil­le koiril­le tarkoi­tet­tui­hin ruokiin on myös lisät­ty valn rasva­hap­po­ja.

Ihon hygie­ni­aa paran­ne­taan anti­sep­ti­sil­la sham­poo­pe­suil­la tai ihol­le jätet­tä­vil­lä anti­sep­ti­sil­la suih­keil­la tai vaah­dol­la. Ongelma-aluei­ta, kuten tassu­ja ja suupie­liä ja voidaan puhdis­taa sään­nöl­li­ses­ti desin­fioi­vil­la liinoil­la. Korvien hoito suun­ni­tel­laan tarvit­taes­sa erik­seen.

Hoito suun­ni­tel­laan jokai­sel­le koiral­le yksi­löl­li­ses­ti. Koiralla voi esimer­kik­si olla ennal­taeh­käi­se­vä­nä hoito­na kuti­naa hillit­se­vä pistos­hoi­to kerran kuukau­des­sa sekä tuleh­dus­ta ehkäi­se­vä suih­ke kaksi kertaa viikos­sa ongel­ma-alueil­le. Lisäksi omis­ta­ja pesee koiran kerran viikos­sa vuoro­tel­len kosteut­ta lisää­väl­lä sham­pool­la ja desin­fioi­val­la sham­pool­la. Akuutin lehah­duk­sen varal­ta omis­ta­jal­la on myös varal­la lääki­tys suun kaut­ta, jota voi antaa tarvit­taes­sa muuta­man päivän kuurei­na.

Onnistunut hoito vaatii sään­nöl­li­siä kont­rol­li­käyn­te­jä, että hoitoa voidaan muut­taa tarpeen mukaan. Jotkin lääki­tyk­set myös vaati­vat sään­nöl­lis­tä veri­näyt­tei­den seuraa­mis­ta. Tavoitteena on, että omis­ta­ja tuntee koiran hoito­suun­ni­tel­man ja pystyy itse reagoi­maan oirei­den pahe­ne­mi­seen, jolloin koira käy vastaa­no­tol­la 6–12 kk välein päivit­tä­mäs­sä hoito­suun­ni­tel­man.