Koiran polven eturistisiteen vaurio

Polven etum­mai­sen risti­si­teen repeä­mä on ylei­sim­piä koiran taka­ja­lan ontu­man syitä ja pääsyy polven nivel­ri­kon syntyyn. Ristisidevaurion seurauk­se­na myös polven muita raken­tei­ta voi vaurio­ta.

Ristisidevaurioita esiin­tyy kaiken­ro­tui­sil­la ja ‑ikäi­sil­lä koiril­la, mutta tietyt rodut ovat ylie­dus­tet­tu­ja. Näitä ovat mm. labra­do­rin­nou­ta­jat, jack­rus­sel­lin­ter­rie­rit, bichon friseet ja mastif­fit. Myös kissal­le voi tulla risti­si­de­vau­rio. Etummainen risti­si­de voi katke­ta koko­naan tai osit­tain. Molemmissa tapauk­sis­sa nive­leen alkaa kehit­tyä nivel­rik­koa muuta­mas­sa kuukau­des­sa, mikä­li vaivaa ei hoide­ta.

Polven anatomia

Polvea passii­vi­ses­ti tuke­via nivel­si­tei­tä on neljä: polvi­ni­ve­len keskel­lä sijait­se­vat etum­mai­nen ja takim­mai­nen risti­si­de, sekä nive­len ulko- ja sisä­syr­jäl­lä sijait­se­vat sivusi­teet. Lisäksi polves­sa on kaksi puoli­kuun muotois­ta nivel­kie­ruk­kaa, jotka mm. toimi­vat iskun­vai­men­ti­mi­na ja vakaut­ta­vat nivel­tä.

Polvi edes­tä. Etummainen risti­si­de sini­sel­lä, takim­mai­nen punai­sel­la.

Mihin etummaista ristisidettä tarvitaan?

Koiran polven anato­mia on hyvin saman­lai­nen, kuin meidän ihmis­ten. Erona kuiten­kin on painon­va­rauk­sen aikai­set voimat: ihmi­sil­lä ei ole saman­lai­sia kulmauk­sia kuin koiril­la, joten ihmi­sen seis­tes­sä paino on suoraan nivel­pin­nan pääl­lä, eikä nivel­si­tei­siin tule rasi­tus­ta. Koirien sääri­lui­den nivel­pin­ta on taak­se­päin kalte­va, joten koiran vara­tes­sa painoa taka­ja­lal­le, reisi­luu liukuu sääri­luun nivel­pin­taa pitkin taak­se­päin. Ristisiteet rajoit­ta­vat tätä liiket­tä. Lisäksi etum­mai­nen risti­si­de estää polven ylio­jen­tu­mis­ta sekä sääri­luun sisään­päin kier­ty­mis­tä.

Ristisidevaurion synty

Ristisidevaurion tark­ka syy on tutki­muk­sis­ta huoli­mat­ta huonos­ti ymmär­ret­ty. Altistavina teki­jöi­nä pide­tään mm. taka­jal­ko­jen huono­ja kulmauk­sia (suorat taka­ja­lat), sääri­luun nivel­pin­nan suur­ta kulmaus­ta, koiran ylipai­noa sekä muita polvi­ni­ve­len toimin­taan vaikut­ta­via sairauk­sia, kuten patel­la­luk­saa­tio tai osteo­kondroo­si. Lisäksi steri­loi­duil­la nartuil­la on todet­tu yli kaksin­ker­tai­nen riski saada risti­si­de­vau­rio steri­loi­mat­to­miin verrat­tu­na.

Tämänhetkisen tutki­mus­tie­don mukaan etum­mai­sen risti­si­teen vaurio on myös voimak­kaas­ti perin­nöl­li­nen, eikä sairai­ta koiria tuli­si käyt­tää jalos­tuk­seen. Esimerkiksi labra­do­rin­nou­ta­jil­la risti­si­de­vau­rion periy­ty­mi­sas­te on 62 %, eli yli puolet repeä­mä­ris­kis­tä aiheu­tuu perin­nöl­li­sis­tä teki­jöis­tä. Labradorinnoutajille on jo olemas­sa geeni­tes­ti risti­si­de­vau­rio-riskin mittaa­mi­sek­si, ja testiä ollaan kehit­tä­mäs­sä rottwei­le­reil­le sekä newfound­lan­din­koi­ril­le. Samaa testiä ei voida käyt­tää kaikil­le roduil­le, sillä risti­si­de­vau­rion riskiä kuvaa­van geeni­jou­kon koos­tu­mus vaih­te­lee eri roduis­sa.

Äkillinen trau­maat­ti­nen vaurio voi syntyä esimer­kik­si polven voimak­kaas­ta ylio­jen­nuk­ses­ta koiran astues­sa nopeas­sa liik­kees­sä kuop­paan tai polven äkil­li­ses­tä kier­to­liik­kees­tä tassun olles­sa tiukas­ti maas­sa. Vallitsevan käsi­tyk­sen mukaan ylei­sin syy risti­si­de­vau­rioon on kuiten­kin risti­si­tei­den etene­vä rappeu­ma, joka ajan myötä johtaa osit­tai­seen tai täydel­li­seen etum­mai­sen risti­si­teen repeä­mään. Noin 40 — 50 %:lla koiris­ta, joil­la on etum­mai­sen risti­si­teen vaurio, tulee kahden vuoden sisäl­lä sama vaurio toiseen polveen. Ristisiteiden vaurioi­tu­mi­nen yhtä aikaa on ylei­sem­pää tietyil­lä roduil­la, kuten labra­do­rin­nou­ta­jal­la ja rottwei­le­ril­la.

Etummaisen risti­si­teen vaurioi­tues­sa myös nivel­kie­ru­kat voivat vaurioi­tua. Useimmiten nivel­kie­ru­kat vaurioi­tu­vat kuiten­kin hoita­mat­to­mis­sa risti­si­de­vau­riois­sa (kuten osit­tai­nen risti­si­de­vau­rio, jota ei ole havait­tu ajois­sa), jolloin polven epäs­ta­bii­lius aiheut­taa nivel­kie­ruk­kaan jatku­vaa ”murs­ka­vam­maa”.

Ristisidevauriolle altistavia tekijöitä

Etummaisen risti­si­teen vauriol­le altis­ta­via teki­jöi­tä ovat mm. liian suorat taka­ja­lat, sääri­luun nivel­pin­nan suuri kulmaus, ylipai­no sekä muut polvi­ni­ve­leen vaikut­ta­vat sairau­det, kuten polvi­lum­pion sijoil­taan­me­no (patel­la­luk­saa­tio) sekä polven osteo­kondroo­si (OC).

Ristisidevaurion oireet ja diagnoosi

Ristisidevaurion oirei­ta ovat ontu­ma, kipu ja polven turvo­tus. Osittaisessa vaurios­sa voi olla vaih­te­le­vaa ontu­maa ja ontu­ma voi hävi­tä levos­sa. Jos risti­si­de on koko­naan katken­nut, on koira usein lähes kolmi­jal­kai­nen.

Diagnoosi tehdään tyypil­lis­ten oirei­den sekä huolel­li­sen ontu­ma­tut­ki­muk­sen perus­teel­la. Lisäksi eläin­lää­kä­ri tekee ns. veto­laa­tik­ko­tes­tin, jossa testa­taan sääri­luun siir­ty­mis­tä suhtees­sa reisi­luu­hun. Testi voi vaatia rauhoi­tuk­sen, sillä se voi tuntua epämu­ka­val­ta ja lihas­jän­ni­tys voi estää testin teke­mi­sen. Kroonisissa vauriois­sa testi ei ole niin luotet­ta­va, koska polvi­ni­ve­len ympä­ril­le muodos­tuu side­ku­dos­ta elimis­tön yrit­täes­sä tukea epäva­kaa­ta nivel­tä.  

Röntgenkuvaus on osa risti­si­de­vau­rion diagnostiikkaa.Röntgenkuvissa ei nähdä itse risti­si­tei­tä, mutta lisään­ty­nyt nivel­nes­teen määrä ja alka­vat luupii­kit viit­taa­vat usein risti­si­de­vau­rioon. Röntgenkuvat ovat usein tarpeen myös muiden ontu­man syiden pois­sul­ke­mi­sek­si sekä leik­kauk­sen suun­nit­te­le­mi­sek­si.

A. Röntgenkuva polves­ta, jossa on etum­mai­sen risti­si­teen vaurio. Kuvassa näkyy nivel­nes­teen määrän lisään­ty­mi­nen (tähti) ja alka­vat luupii­kit (nuolet). B. rönt­gen­ku­va tervees­tä polves­ta.

Hoito ja ennuste

Etummainen risti­si­de voi katke­ta koko­naan tai osit­tain. Molemmissa tapauk­sis­sa polvi­ni­ve­leen alkaa kehit­tyä nivel­rik­koa muuta­mas­sa kuukau­des­sa, mikä­li vaivaa ei hoide­ta. Ensisijainen hoito­suo­si­tus on lähes aina kirur­gia. Joissakin tapauk­sis­sa voidaan päätyä konser­va­tii­vi­seen hoitoon.

Konservatiivinen hoito eli kipu­lää­ke ja lepo voi olla riit­tä­vä pienil­lä koiril­la ja kissoil­la, joil­la polveen kohdis­tu­vat voimat ovat pieniä. Ristisidevaurio aiheut­taa ärsy­tys­ti­lan, jonka seurauk­se­na nivel­kap­se­li paksuun­tuu. Joskus tämä voi riit­tää polven stabi­loi­mi­sek­si.

Kirurgisia korjaus­me­ne­tel­miä on usei­ta:

1. Osteotomiatekniikat, eli leik­kauk­set, jois­sa saha­taan sääri­luu­ta ja muute­taan polvi­ni­ve­len biome­ka­niik­kaa. Näihin kuulu­vat mm. TPLO, CBLO ja TTA-leik­kauk­set. Ennuste näil­lä teknii­koil­la on yleen­sä hyvä tai erin­omai­nen. Toipuminen on hieman hitaam­paa, mutta loppu­tu­los on usein parem­pi.
2. Erikoisompeleet, esim. ekstra­kap­su­laa­ri­nen mene­tel­mä: polvi tuetaan erityi­sil­lä ompe­leil­la joko nive­len ulko- tai sisä­puo­lel­ta. Näissä teknii­kois­sa on kuiten­kin hieman suurem­pi kompli­kaa­tio­ris­ki (mm. tuen pettä­mi­nen), joten niitä ei yleen­sä suosi­tel­la isoil­la ja/tai aktii­vi­sil­le koiril­le.

Mikä leikkausmenetelmä on paras lemmikilleni?

Tämänhetkisen tutki­mus­tie­don mukaan paras loppu­tu­los saadaan sääri­luun nivel­pin­nan kään­tä­mi­sel­lä vaaka­suo­raan. Yleisimmin tämä tehdään TPLO-teknii­kal­la. TPLO-mene­tel­mä on erityi­sen suosi­tel­ta­va, kun

• koira on isoko­koi­nen ja aktii­vi­nen
• sääri­luun nivel­pin­nan kulma on suuri (>28 astet­ta). Mm. bichon friseil­lä sääri­luun kulma on usein yli 33 astet­ta.

TPLO-leik­kauk­ses­ta voit lukea lisää tääl­tä!