Kissojen atooppinen syndrooma

Kissojen aller­gi­set sairau­det jaetaan atoop­pi­seen syndroo­maan ja kirp­pual­ler­gi­aan. Näiden lisäk­si kissoil­la esiin­tyy yliherk­kyyt­tä hyön­teis­ten pistoil­le, Suomessa lähin­nä kesäi­sin hytty­sil­le. Muualla maail­mas­sa kirp­pual­ler­gia on kisso­jen taval­li­sin aller­gi­nen sairaus mutta Suomessa tava­taan eniten atoop­pis­ta syndroo­maa sairas­ta­via kisso­ja, koska meil­lä ei juuri­kaan ole kissa- eikä koira­kirp­pu­ja.

Allergiset oireet ovat melko taval­li­nen syy tuoda kissa eläin­lää­kä­riin. Atooppiseen syndroo­maan kuuluu ympä­ris­tö­al­ler­gia, astma ja ruoka-aineal­ler­gia, jois­ta ympä­ris­tö­al­ler­gia ja ruoka-aineal­ler­gia aiheut­ta­vat atoop­pis­ta ihot­tu­maa.

OIREET

Atooppisen ihot­tu­man oireet johtu­vat yleen­sä kuti­nas­ta. Ruoka-aineal­ler­gia voi aiheut­taa myös ruoan­su­la­tus­ka­na­van oirei­ta kuten ripu­lia ja oksen­te­lua. Kutiseva kissa nuolee, puree ja raapii ihoa, mikä aiheut­taa karvan­läh­töä. Tyypilliset karvan­läh­tö­pai­kat ovat maha­na­lus ja raajat. Jos iho lisäk­si vaurioi­tuu, voidaan nähdä eosi­no­fii­li­siä plak­ke­ja eli ihon punoi­tus­ta ja paksuun­tu­mis­ta, mikä on atopial­le tyypil­li­nen tuleh­dus­reak­tio. Myös suun lima­kal­voil­la ja huulis­sa voidaan nähdä eosi­no­fii­li­sia granu­loo­mia eli tuleh­dus­muu­tok­sia.

Pään ja kaulan raapi­mi­nen aiheut­taa rupis­ta ihot­tu­maa poskiin, ohimoil­le ja kaulaan. Oireita voidaan nähdä myös korvien seudul­la mutta atopias­ta johtu­va ulko­kor­van tuleh­dus on kissal­la harvi­nai­nen. Kissan korvaon­gel­mat johtu­vat­kin usein muis­ta syis­tä, toisin kuin koiril­la, joil­la aller­gi­nen ulko­kor­van tuleh­dus on taval­lis­ta.

DIAGNOOSI

Atooppinen syndroo­ma on klii­ni­nen diag­noo­si eli diag­noo­si perus­tuu tyypil­li­siin oirei­siin. Omistajalta saadut tiedot oirei­den alka­mi­sa­jan­koh­das­ta, mahdol­li­sis­ta hoito­ko­kei­luis­ta ja vastees­ta lääki­tyk­siin sekä kissan elin­ta­vois­ta ovat tärkeä osa tutki­mus­ta.

Kissa oirei­lee myös muita sairauk­sia lisään­ty­neel­lä nuole­mi­sel­la. Esimerkiksi vatsa­na­lu­een nuole­mi­nen voi johtua kuti­nan lisäk­si virt­sa­tie- tai suolis­to­sai­rau­des­ta, anaa­li­rau­ha­son­gel­mis­ta tai kivus­ta jossain muual­la elimis­tös­sä. Myös stres­si voi lisä­tä nuole­mis­käy­tös­tä ja myös pahen­taa atopian oirei­ta.

Muut kuti­nan aiheut­ta­jat, kuten ulko­loi­set ja sieni­tu­leh­dus, pyri­tään sulke­maan pois ihonäyt­teil­lä ja sieni­vil­je­lyl­lä. Jos lisään­ty­neen nuole­mi­sen epäil­lään johtu­van muus­ta kuin kuti­nas­ta, saate­taan tarvi­ta muita­kin tutki­muk­sia, kuten orto­pe­dis­ta tutki­mus­ta, pissa­näyt­teen tutki­mis­ta tai suolis­ton alueen ultra­ää­ni­tut­ki­mus­ta. Tarvittavia tutki­muk­sia pyri­tään rajaa­maan tarken­ta­vien kysy­mys­ten ja mahdol­lis­ten muiden oirei­den perus­teel­la. Joskus voidaan päätyä lääke­ko­kei­luun esimer­kik­si kipu­lääk­keel­lä. Jos taus­tal­la epäil­lään stres­siä, vaatii hoito myös ympä­ris­tön muok­kaus­ta ja tarvit­taes­sa lääki­tys­tä käytös­te­ra­pian tuke­na.

Ruoka-aineal­ler­gian osuut­ta voidaan selvit­tää elimi­naa­tio­diee­til­lä, jolloin kissal­le vali­taan sellai­nen ruoka, jossa on joko hydro­ly­soi­tu proteii­ni­läh­de tai kissal­le täysin uusi proteii­ni- ja hiili­hy­draat­ti­läh­de. Eliminaatiodieettiä joudu­taan usein jatka­maan aina­kin kahdek­san viikon ajan, minkä takia on tärke­ää, että kissal­la on usei­ta eri dieet­ti­vaih­toeh­to­ja sen toteut­ta­mi­seen.

Kissoilta voidaan myös tutkia atopian aiheut­ta­jia veri­näyt­tees­tä tai ihotes­teil­lä. Negatiivinen testi­tu­los ei kuiten­kaan sulje pois atopi­aa ja terveel­lä kissal­la voi olla myös posi­tii­vi­sia tulok­sia. Positiivinen tulos voi kuiten­kin tukea diag­noo­sia. Atopiatestejä tehdään silloin, kun halu­taan suun­ni­tel­la mahdol­lis­ta siedä­tys­hoi­toa.

HOITO

Hoidon tavoit­tee­na on akuut­tien tuleh­dus­le­hah­dus­ten vält­tä­mi­nen ja hoito sekä kuti­nan vähen­tä­mi­nen. Allergeenien määrää ihol­la voidaan vähen­tää pesuil­la ja ihon suoja­muu­ria herkis­ty­mis­tä vastaan voidaan paran­taa esimer­kik­si vält­tä­mät­tö­mil­lä rasva­hap­po­val­mis­teil­la. Hoito on yleen­sä elini­käis­tä.

Lehahduksia aiheut­ta­via aller­gee­ne­ja välte­tään, jos se on mahdol­lis­ta. Oireita pahen­ta­vat ruoka-aineet jäte­tään pois ruoka­va­lios­ta. Ympäristöperäisten aller­gee­nien vält­tä­mi­nen koko­naan on kuiten­kin yleen­sä mahdo­ton­ta. Joillain kissoil­la voidaan kokeil­la siedä­tys­hoi­toa ympä­ris­tö­pe­räi­sil­le aller­gee­neil­le mutta siedä­tys toimii harvoin ainoa­na hoito­na. Vaste onnis­tu­neel­le siedä­tyk­sel­le nähdään noin vuodes­sa ja suurin osa tarvit­see siedä­tys­pis­tok­sia loppui­kän­sä ajan.

Paikallishoidot ja turk­kiin sekä ihol­le jätet­tä­vät vaah­dot ja voiteet sovel­tu­vat kissoil­le huonom­min kuin koiril­le kisso­jen pese­mis­käyt­täy­ty­mi­sen takia. Ongelma-aluei­den puhdis­tus anti­sep­ti­sil­la liinoil­la sekä nopeas­ti haih­tu­vat suih­keet toimi­vat parem­min. Jos kissa antaa pestä itse­ään, voi kosteut­ta­vil­la sham­poo­pe­suil­la vähen­tää aller­gee­nien määrää ihol­la ja paran­taa ihon suoja­muu­ria.

Kutinaa ja tuleh­dus­ta voidaan vähen­tää jatku­val­la lääki­tyk­sel­lä suun kaut­ta. Jos oirei­lu on lievää tai kausit­tais­ta, voidaan keskit­tyä paran­ta­maan ihon suoja­muu­ria ja hoita­maan akuu­tit lehah­duk­set tarvit­taes­sa. Tavoitteena on hyvä elämän­laa­tu mahdol­li­sim­man vähäi­sil­lä sivu­vai­ku­tuk­sil­la, joita joil­lain lääki­tyk­sil­lä saat­taa olla.

Lääkitysten lisäk­si kaik­ki atoop­pi­set kissat voivat hyötyä suun kaut­ta tai ihol­le käytet­tä­vis­tä rasva­hap­po­val­mis­teis­ta ja vält­tä­mät­tö­miä rasva­hap­po­ja on myös lisät­ty valmiik­si tiet­tyi­hin erikois­ruo­kiin.

Ympäristöperäinen stres­si voi pahen­taa kuti­naa ja atopia­oi­rei­ta ja kuti­na taas lisä­tä kissan koke­maa stres­siä. Ympäristön muok­kaus ja sopi­va rauhoit­ta­mi­nen sekä kissan luon­tees­ta riip­puen tarvit­taes­sa akti­voin­nin lisää­mi­nen voi tasoit­taa oirei­lua.

Sopiva hoito mieti­tään yhdes­sä omis­ta­jan kans­sa ottaen kissan oireet ja persoo­nal­li­suus huomioon. Monet kissat tottu­vat lääki­tyk­siin ja paikal­lis­hoi­toi­hin lempeäl­lä koulu­tuk­sel­la ja pienel­lä kekse­liäi­syy­del­lä. Tavoitteena on, että pitkä­ai­kai­sen hoito­suun­ni­tel­man avul­la atoop­pi­sen kissan elämän­laa­tu on hyvä ja lemmik­ki käy hoita­van eläin­lää­kä­rin vastaa­no­tol­la pari kertaa vuodes­sa lääki­tyk­sen seuran­nas­sa ja päivit­tä­mäs­sä hoito­suun­ni­tel­maa.