Lonkkanivelen kasvu­häi­riö eli lonk­ka­ni­vel­dyspla­sia (eng. hip dyspla­sia, HD) on yksi ylei­sim­mis­tä koirien luus­ton ja nivel­ten ongel­mis­ta. Kasvuhäiriötä esiin­tyy kaikil­la roduil­la, mutta ylei­sim­min sitä esiin­tyy suuri- ja jätti­ro­tui­sil­la koiril­la, kuten saksan­pai­men­koi­ril­la, rottwei­le­reil­la sekä labra­do­rin­nou­ta­jil­la.

Lonkkien kasvu­häi­riö johtaa usein nivel­rik­koon, josta taas on seurauk­se­na erias­teis­ta kipua. Toistaiseksi lonk­kien kasvu­häi­riön perim­mäi­nen syy on epäsel­vä. Vaikka alttius lonk­ka­ni­vel­dyspla­si­aan on perin­nöl­lis­tä, on ympä­ris­tö­te­ki­jöil­lä mahdol­lis­ta vaikut­taa kasvu­häi­riön kehit­ty­mi­seen sekä vaikeus­as­tee­seen. 

Lonkkien rakenne ja kehitys 

Lonkkanivel koos­tuu lonk­ka­mal­jas­ta sekä reisi­luun pääs­tä. Reisiluun pääs­tä lonk­ka­mal­jan pohjaan kulkee liga­ment­ti, joka osal­taan pitää reisi­luun­pää­tä lonk­ka­mal­jas­sa. Muita lonk­ka­ni­vel­tä tuke­via raken­tei­ta ovat muun muas­sa nivel­tä ympä­röi­vä nivel­kap­se­li, lonk­kaa ympä­röi­vät lihak­set sekä reisi­luun­pään ja lonk­ka­mal­jan yhteen­so­pi­vuus. Sekä lonk­ka­mal­jas­sa että reisi­luun­pääs­sä on lasi­rus­toa eli hyalii­ni­rus­toa, joka vähen­tää kitkaa ja toimii iskun­vai­men­ti­me­na koiran liik­kues­sa. Lasiruston lisäk­si kitkaa vähen­tää myös nive­len sisäl­tä­mä nivel­nes­te. 

Pennuilla on syntyes­sään normaa­lit lonkat, eli reisi­luun­päät ovat yhteen­so­pi­vat lonk­ka­mal­jo­jen kans­sa. Ensimmäiset kasvu­häi­ri­öön viit­taa­vat nivel­muu­tok­set voidaan kuiten­kin nähdä jo 30 päivän ikäi­sel­lä pennul­la. Vallitsevan käsi­tyk­sen mukaan merkit­tä­vä teki­jä lonkan kasvu­häi­riön kehit­ty­mi­ses­sä on nive­len löysyys, jolloin reisi­luun­pää pääsee liik­ku­maan epänor­maa­lis­ti lonk­ka­mal­jas­sa. Tämän seurauk­se­na lonk­ka­mal­ja alkaa muotou­tua väärän­lai­sek­si.

Kun reisi­luun­pää ja lonk­ka­mal­ja eivät ole enää yhteen­so­pi­vat, reisi­luun­pää kohdis­taa lonk­ka­mal­jan reunaan epänor­maa­lin suuren paineen koiran vara­tes­sa painoa jalal­le. Tämä voi aiheut­taa lonk­ka­mal­jan reunaan pienen­pie­niä murtu­mia sekä johtaa lopul­ta lonk­ka­mal­jan mata­loi­tu­mi­seen ja lonkan osit­tai­seen tai täydel­li­seen sijoil­taan­me­noon. Toistuvan osit­tai­sen tai täydel­li­sen sijoil­taan­me­non seurauk­se­na lonk­kaan alkaa yleen­sä kehit­tyä nivel­rik­koa. Alttius nivel­ri­kol­le ja nivel­ri­kon etene­mis­no­peus vaih­te­le­vat rotu- ja yksi­lö­koh­tai­ses­ti. 

Lonkkamalja, anatomia

Lihasten lisäk­si lonk­kaa tuke­via raken­tei­ta ovat mm. reisi­luun pääs­tä pohjaan kulke­va liga­ment­ti, reisi­luun pään ja lonk­ka­mal­jan yhteen­so­pi­vuus sekä nivel­tä ympä­röi­vä nivel­kap­se­li.

Kuinka koiran lonkkavika oireilee?

Lonkkanivelen kasvu­häi­riön oireet voivat vaih­del­la lieväs­tä epämu­ka­vuu­des­ta vaka­vaan akuut­tiin tai kroo­ni­seen kipuun. Ensimmäiset lonkan kasvu­häi­riön oireet ilme­ne­vät yleen­sä 4–12 kuukau­den iässä. Oireena voi olla rasi­tuk­sen sieto­ky­vyn lasku, istus­ke­lu tois­ten leik­kies­sä, halut­to­muus hypä­tä tai kiive­tä portai­ta sekä taka­jal­ko­jen lyhyet aske­leet tai niin kutsut­tu pupu­lauk­ka. Pupulaukassa koiran taka­ja­lat liik­ku­vat yhtä aikaa, jolloin lonk­kien ei tarvit­se tehdä niin paljon töitä, eikä nive­leen tule niin suur­ta veny­tys­tä, kuin normaa­lis­sa laukas­sa.  

Koiran liik­kues­sa lonkas­ta voi kuulua myös naksah­dus reisi­luun­pään lähties­sä pois lonk­ka­mal­jas­ta ja pala­tes­sa takai­sin. Ontumaa ei vält­tä­mät­tä havai­ta, sillä sairaus on usein molem­min­puo­li­nen, jolloin molem­mat taka­ja­lat ovat kipei­tä. Tällöin koira voi siir­tää painoa etuja­loil­le, jolloin etujal­ko­jen lihak­sis­to voi olla parem­min kehit­ty­nyt taka­jal­ko­jen lihak­siin verrat­tu­na tai koira voi pitää päätään selkä­lin­jan tasal­la tai sen alapuo­lel­la tasa­pai­not­taak­seen itse­ään.  

Oireet lieve­ne­vät usein vuoden ikään mennes­sä. Tämä ei johdu sairau­den paran­tu­mi­ses­ta, vaan elimis­tön yrityk­ses­tä paran­taa kipe­ää lonk­kaa: nivel­kap­se­li paksun­tuu ja nivel­tä ympä­röi­vät kudok­set alka­vat side­ku­dos­tua, jotta ne tuki­si­vat löysää lonk­kaa parem­min. Koira voi olla oiree­ton jopa vuosia, kunnes lonk­kiin kehit­ty­nyt nivel­rik­koa alkaa vaiva­ta. 

Nivelrikkoinen koira on jäyk­kä ja ontuu usein levon jälkeen. Levolta nous­tes­sa ontu­ma helpot­taa muuta­man aske­leen jälkeen. Nivelrikossa nive­leen muodos­tuu luupiik­ke­jä, jotka rajoit­ta­vat lonkan liike­laa­juut­ta. Rajoittunut nive­len liike­laa­juus näkyy usein peit­saa­mi­se­na tai pupu­lauk­ka­na. Kuten nuori oirei­le­va koira, myös vanhem­pi lonkis­taan kipeä koira siir­tää painoa etuja­loil­le. 

Lonkkaniveldysplasian diagnoosi ja hoito 

Mikäli epäi­let koiral­la­si lonk­ka­ni­ve­len kasvu­häi­riö­tä, on syytä vara­ta aika eläin­lää­kä­ril­le tutki­muk­seen. Eläinlääkärissä koiral­le tehdään ontu­ma­tut­ki­mus, jossa tarkis­te­taan koiran liik­keet sekä käydään läpi nive­let, luut ja lihak­set. Ontumatutkimuksen tarkoi­tus on löytää kipu­koh­ta sekä sulkea pois muita taka­jal­ko­jen ontu­mien syitä, kuten risti­si­de­vau­rio tai panos­teiit­ti. Ontumatutkimuksen jälkeen koira rauhoi­te­taan, jotta voidaan kokeil­la lonk­ka­ni­ve­len löysyyt­tä ja ottaa tarvit­ta­vat rönt­gen­ku­vat.

Röntgenkuva otetaan koiran olles­sa seläl­lään. Koiran jalat vede­tään suorak­si taak­se, jolloin nivel­kap­se­li kier­tyy ja tämän seurauk­se­na osit­tain kiris­tyy. Nivelkapselin kiris­tyes­sä reisi­luun­pää pysyy parem­min lonk­ka­mal­jas­sa, joten normaa­lit rönt­gen­ku­vat eivät yksi­nään riitä lievän lonkan kasvu­häi­riön tunnis­ta­mi­seen. Lisätietoa kasvu­häi­riös­tä antaa niin kutsu­tut loiton­nus­ku­vat. Loitonnuskuvissa koiran reisi­lui­den väliin asete­taan laite, jolla reisi­luun päitä saadaan työn­net­tyä pois lonk­ka­mal­jas­ta. Normaali, terve lonk­ka ei juuri­kaan liiku paikoil­taan, mutta löysä lonk­ka liik­kuu. 

Konservatiivinen hoito on yleen­sä ensi­si­jai­nen hoito­vaih­toeh­to kaikis­sa sairau­den vaiheis­sa. Konservatiivisella hoidol­la tarkoi­te­taan akuut­ti­vai­hees­sa lepoa ja kipu­lääk­keen anta­mis­ta. Akuutin vaiheen jälkeen liikun­nan tulee olla sään­nöl­lis­tä, repi­viä tree­ne­jä tai yhtäk­kis­tä kovaa rasi­tus­ta tulee vält­tää. Painoon tulee kiin­nit­tää huomio­ta, sillä ylipai­no rasit­taa kipei­tä nive­liä enti­ses­tään. Myös fysio­te­ra­pias­ta on todet­tu olevan apua, sillä fysio­te­ra­pial­la saadaan yllä­pi­det­tyä lihas­kun­toa sekä nivel­ten oike­aa liike­ra­taa. 

HD_rtg VD

Lonkkanivelen kasvu­häi­riö diag­no­soi­daan useim­mi­ten seläl­lään otet­ta­vis­ta rönt­gen­ku­vis­ta.

Lonkan kasvuhäiriötä voidaan hoitaa myös kirurgisesti

Kasvavalle koiral­le voidaan harki­ta ”ennal­taeh­käi­se­vää kirur­gi­aa”, kuten lantion häpy­luun lämpö­luu­du­tus­ta. Häpyluun lämpö­luu­du­tuk­sen ajatuk­se­na on luudut­taa lantion alao­san häpy­luu­lii­tos, jolloin muiden lantion luiden jatkaes­sa kehi­tys­tään lonk­ka­mal­ja kään­tyy enem­män reisi­luun pään pääl­le estäen reisi­luun­pään sijoil­taan­me­non.  

Lämpöluudutus voidaan tehdä pennuil­le, joil­la on ontu­ma­tut­ki­muk­ses­sa todet­tu lonk­kien löysyyt­tä. Toimenpide tuli­si tehdä viimeis­tään 20 viikon iässä, mieluum­min jo 16 viikon ikään mennes­sä. Toimenpiteen etuna voidaan pitää sitä, että kysees­sä on suhteel­li­sen pieni toimen­pi­de. Haittapuolena tulee maini­ta, ettei leik­kaus vält­tä­mät­tä ole riit­tä­vä keino pelas­taa lonk­ka­ni­ve­len kehi­tys­tä, ja lonk­ka­ni­ve­let voivat jäädä löysik­si toimen­pi­tees­tä huoli­mat­ta.  

Lämpöluudutusleikkauksella hoide­tuis­ta koiris­ta ei anne­ta viral­lis­ta lonk­ka­lausun­to Kennelliitosta, sillä leik­kaus vaikut­taa lantion raken­tee­seen ja estää lonkan kasvu­häi­riön arvioin­tia lonk­ka­ku­vis­ta.  

Täysikasvuiselle koiral­le voidaan tarvit­taes­sa tehdä lonk­ka­pro­tee­si. Proteesileikkauksessa lonk­ka­mal­jan nivel­pin­ta sekä reisi­luun pää ja kaula pois­te­taan ja tilal­le laite­taan implan­tit. Proteesileikkauksen etuna on jalan toimin­nal­li­suu­den palau­tu­mi­nen sekä toipu­mis­vai­heen jälkeen kivu­ton lonk­ka. Leikkaus on kuiten­kin iso ja kohta­lai­sen arvo­kas. Proteesipotilaiden tulee myös käydä vuosit­tain kont­rol­leis­sa, jois­sa mm. rönt­gen­ku­vin varmis­te­taan implant­tien ehjyys ja oikea asen­to. 

Miten lonkkien kasvuhäiriötä voi estää? 

Koska tark­kaa syytä lonkan kasvu­häi­riön syntyyn ei tiede­tä, ei voida tarkal­leen sanoa, kuin­ka sairaut­ta voidaan estää. Alttius lonk­kien kehi­tys­häi­riöl­le periy­tyy, ja jalos­tuk­sel­la voidaan jossain määrin vaikut­taa kasvu­häi­riön esiin­ty­mi­seen. Jalostuksen apuna voidaan käyt­tää mm. jalos­tusar­voin­dek­se­jä (BLUP-indek­si). Ympäristötekijöiden on myös todet­tu vaikut­ta­van jonkin verran lonkan kasvu­häi­riön ilme­ne­mi­seen ja vaikeus­as­tee­seen. Ympäristötekijöitä ovat mm. ruokin­ta, paino ja liikun­ta. 

Oikealla kalsiu­min ja fosfo­rin suhteel­la on todet­tu olevan merki­tys­tä luun normaa­lin kasvun ja kehi­tyk­sen kannal­ta. Suurin osa elimis­tön kalsiu­mis­ta ja fosfo­ris­ta onkin luis­sa. Ruokinta vaikut­taa myös koiran kasvuun ja painoon: nopean kasvun ja ylipai­non onkin useis­sa tutki­muk­sis­sa todet­tu vaikut­ta­van lonkan kasvu­häi­riön kehit­ty­mi­seen koiril­la, jotka ovat alttii­ta lonkan kasvu­häi­riöl­le. 

Sukupuolihormoneilla on joiden­kin tutki­mus­ten mukaan suojaa­va vaiku­tus lonkan kasvu­häi­riö­tä vastaan. Tämän on ajatel­tu liit­ty­vän pääosin siihen, että kastroi­duil­le tai steri­loi­duil­le koiril­le kertyy herkäs­ti ylipai­noa. Suomessa koirat kastroi­daan tai steri­loi­daan pääosin täysi­kas­vui­si­na, mutta Yhdysvalloissa suosi­taan varhais­ka­straa­tioi­ta ja ‑steri­laa­tioi­ta, jolloin koirat leika­taan jopa alle viiden kuukau­den ikäi­se­nä.  

Kuten aiem­min mainit­tu, reisi­li­hak­set tuke­vat lonk­ka­ni­vel­tä ja autta­vat reisi­luun päätä pysy­mään lonk­ka­mal­jas­sa. Erään teorian mukaan hyvä lihas­kun­to kasvu­vai­hees­sa estää reisi­luun­pään osit­tai­sen sijoil­taan­me­non, jolloin lonk­ka­mal­ja kehit­tyy normaa­lis­ti. Tervelonkkaisilla koiril­la on todet­tu lihas­mas­san olevan suurem­pi kuin lonk­ka­ni­ve­len kasvu­häi­riös­tä kärsi­vil­lä koiril­la. Tämä voi johtua myös siitä, ettei lonkis­taan kipeä koira käytä taka­jal­ko­jaan normaa­lis­ti.

Olisikin mielen­kiin­tois­ta tietää, voiko hyvää lihas­kun­toa yllä­pi­tä­mäl­lä estää lonkan kasvu­häi­riö­tä tai lieven­tää sen vaka­vuusas­tet­ta.